keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Toinen tanssitunti

Viime perjantaina olin ensimmäisellä balettitunneilla edistyneiden aikuisten ryhmässä. Olen treenannut aiemmin vastaavantasoisessa ryhmässä... apua, liian monta vuotta sitten, mutta voi kuinka hauskaa tunnilla olikaan! Ryhmä koostui noin kymmenestä aikuisesta tanssinharrastajasta ja kokonaisuudessaan tunnilla oli tosi hyvä henki. Tahti oli nopea niin kuin kuuluukin, mutta fiilis sitäkin parempi, kun tunnin päätteeksi kävelin kotiin jalat täristen vaaleanpunaiset (baletti)lasit silmillä.

Ryhmähenki on yksi keskeinen osa tanssinautintoa. On mahtavaa, kun voi yhdessä jakaa tanssiin liittyvää nautintoa, onnistumisen ja epäonnistumisen kokemuksia, nauraa yhdessä opettajan letkautuksille ja huokaista yhdessä tunnin päätteeksi "vitsit, olipas muuten rankka mutta antoisa treeni". Tanssitunneilla koettu ilo yhdistää, ja treenien parista voi löytää samanhenkisiä kavereita ja ystäviä. On pelkästään rikkaus, että ryhmässä on eritasoisia treenaajia, ja jokaisella on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Tanssin parista olen oppinut sen, että kokonaisuudessa jokainen osa on tärkeä.

Treenaaminen edistyneiden ryhmässä jännittää, koska monet tunnilla tehtävistä liikesarjoista ovat haastavia pidempäänkin treenanneille. Klassinen baletti tanssilajina painottaa tekniikkaa ja pyrkimystä täydelliseen suoritukseen, jolloin tunnista jää helposti itselle riittämätön olo. Osa liikesarjoissa sujuu hienosti, osa keskinkertaisesti, ja osa vaatii vielä aika paljon harjoitusta. Tässä täydellisyyteen pyrkimisessä ja tekniikan haastavuudessa piilee juuri se baletin viehätys, miksi tämä laji jaksaa kiinnostaa minua vuodesta toiseen. Vaikka balettia olisi treenannut vuosikymmeniä, siitä voi aina oppia uutta. Samalla liikkeiden suorittaminen oikeaoppisesti vaatii tuhansia ja tuhansia toistoja, mutta kun sinnikkään treenin päätteeksi huomaa kehittyvänsä, se on aivan mahtava tunne. Samanlaista tunnetta en ole saanut mistään tanssisalin ulkopuolisesta elämästä. Se on myös yksi syy, miksi löydän itseni tanssisalin pukuhuoneesta, aina uudestaan ja uudestaan.

Kuva täältä.

5 kommenttia:

  1. Innostuneisuutesi välittyy tänne asti! Tekstiä lukiessa tuli itsellekin positiivinen ja energinen olo! Tanssissa on se jokin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, mahtavaa kuulla :) Musta tuntuu että jauhan tästä tanssijutuista kaikille tutuille ja puolituntemattomille. Tänään viimeksi vauvan neuvolakäynnillä innostuin selittämään terkkaritädille että "käyn muuten perjantaisin tanssitunnilla ja se on aivan mahtavaa". Myöskään naapurit ja mammakaverit eivät ole välttyneet kuulemasta mun tanssi-innostusjuttuja :D Ajattelevat varmaan, että "onkohan siinä jäänyt yhdellä mammalla vähän liian monet yöunet väliin kun se jaksaa noin innostua tuosta". Elämässä pitää keskittyä positiivisiin asioihin, niin ne vähemmän positiiviset unohtuvat pian :)

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  2. (vastaus lipsahti vahingossa väärään kenttään) Nyt on tanssi-ilo päässyt vapaaksi! Muistan, kuinka esikoisen syntymän jälkeen annoin joogarakkauden roihahtaa ja tunnelmoin joogan opettamaa iloa ja rauhaa. On onnellista, jos ihmisellä on se jokin oma juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, vielä kun muistaisi pitää aina ja ikuisesti kiinni niistä omista, tärkeistä jutuista. Välillä arjen pyörityksessä on sata rautaa tulessa, joten omaa aikaa ei löydy, ellei se ole valmiiksi kalenterissa :) jooga on myös ihanaa, mutta baletissa rakastan sitä pilkunviilaamista, musta se on vaan positiivista että jostain löytyy vielä laji, jossa tehdään kaikki "sääntöjen mukaan eikä vaan sinne päin". Joogassa on vähän tätä samaa, ja siksi tykkään siitäkin.

      Poista