Tanssikuulumisia

Muutosta selvitty, arki rullaa ja kaiken tiimellyksen keskellä olen ehtinyt taas tanssitunneille. Tykkään hirveästi uudesta tanssikoulusta, se on iso, paljon oppilaita, ja opetuksessa painotetaan klassista ja modernia tekniikka. That suits me perfectly! Olen käynyt nyt aikuisbalsassa kaksi kertaa viikossa, perus- ja jatkotason tunneilla. Opettajan tunneilla tehdään kaikki tankoharjoitukset keskilattialla, mikä on minulle ihan uutta! Nyt parin viikon jälkeen alan päästä kiinni sarjoista, ne ovat aika erilaisia joihin olen tottunut mutta on vain ja ainoastaan mahtavaa oppia uusia juttuja. Perjantain tunneilla olemme treenanneet La Bayadere-baletista Pas de Quatre -tanssia, se on niiiin superihanaahauskaa vaikka ihan törkeän vaikeeta mutta silti, mikään ei voita sitä onnistumisen tunnetta kun oppii jonkun vaikean asian. Tässä tunteessa piilee tanssiin hurahtaneiden elämän suola, if you know what I mean...

Kuten kuvasta näkyy, pienin pirpana on hengissä ja hyvinvoiva, ja ilmeestään ja pikkuruisesta koostaan huolimatta varsin terhakka, touhukas ja aurinkoinen tapaus. Siskonsa kanssa he ovat oikea hassunhauska parivaljakko, jolta ei vauhtia ja vaarallisia tilanteita puutu. Mun rakkaat tytsit, joiden kanssa jokainen päivä on ihana seikkailu! <3

Energistä viikkoa! 

Tanssinharrastajan kotityyli

Pukeutumistyylilleni on jo jonkin aikaa ollut ominaista "mukavuus ennen kaikkea" -ajattelu. Rakastan pukeutua mukaviin, väljiin, mutta vartaloa imarteleviin vaatteisiin, jotka ovat valmistettu laadukkaista materiaaleista, ja jotka ominaisuuksien puolesta sopivat myös lasten kanssa telmimiseen. Siispä pukeudun tanssihousuihin usein myös kotona ja vapaa-ajalla! Suosikkihousuni tanssivaatteista ovat mustat Piruetin narupunttihousut. Muihin urheiluvaatevalmistajiin (Nike, Röhnisch) verrattuna nämä ovat ominaisuuksiltaan ja laadultaan ylivertaiset. Eivät nuhjaannu kovassakaan käytössä ja tuntuvat päällä superilmavilta. Jos voisin, pukeutuisin näihin housuihin aamusta iltaan joka päivä. Ja usein niin teenkin :) 

Muutaman viikon päästä meillä on muutto tulossa. Tanssiharrastuksen kannalta tämä tarkoittaa vaihtoa uuteen tanssikouluun. Visiitti tämän pienemmän kaupungin tanssistudiossa jäi lyhyeksi, mutta näiden muutaman kuukauden aikana olen oppinut paljon kaikkea. Tässä tanssistudiossa parasta olivat ehdottomasti tanssilliset sarjat. Toisin kuin edellisessä tanssikoulussa, tässä nykyisessä ei keskitytty liikaa tekniikan hiomiseen vaan tanssimiseen ja ilmaisuun. Tykästyin tämän pienen tanssistudion ihanaiseen opettajaan, joka oli vanhemman sukupolven taiteilija henkeen ja vereen. Uuden kaupungin tanssiopistossa on onneksi paljon tunteja aikuisille tarjolla, joten kunhan tavarat on saatu paikoilleen, aion ensi työkseni suunnata tanssikoululle.

Perjantain tanssit

Perjantain treenit sujuivat niin hyvin! Mulla oli selkeästi hyvä flow päällä, koska vielä viime perjantaina vaikealta tuntuvat sarjat alkoivat hahmottua hieman paremmin. Oivalsin myös, että joskus, kun luulee, että ei osaa jotakin asiaa, kyse on vain siitä, että aivoissa on joku henkinen lukko, joka estää oppimisen. Sitten, kun uskaltaa päästää tuosta lukosta irti, huomaa, että tanssi tulee ihan luonnostaan. Dance first, think later - niin se menee. Tällaiselle entiselle aivotyöläiselle tanssin maailma tarjoaa vapautumisen siitä, että aina ei tarvitse ajatella, analysoida, pohtia ja eritellä kymmenestä eri näkökulmasta. Riittää, että päästää irti ja uskaltaa heittäytyä.

Tangolla tehtävät alkulämppärit sujuivat paremmin kuin viimeksi. Mä niin rakastan tendun tekemistä, ja myös tangolla tehtävät piruettisarjat ovat nykyisin ihan lemppareita. Keskilattialla olin hypyissä vielä vähän kuutamolla, mutta adagio ja keskilattian piruetit sujuivat suht. hyvin. Mä olen aina kuvitellut, että olen surkea pirueteissa, mutta nykyisin huomaan, että olen jostakin syystä kehittynyt niissä vähän paremmaksi.

Tänään pohdin myös jaksamista. Meillä alkoi juuri 6,5 kk vauvan unikouluttaminen, ja kyllä, viimeiset pari yötä olen valvonut ensin vauvan ja sitten taaperon kanssa. Miehellä tietysti pahin mahdollinen reissuviikko samaan aikaan. Mutta kuinka ollakaan, jo pelkästään tieto perjantain treeneistä antoi niin paljon voimia, että jaksoi ihmeen kaupalla kärvistellä rankan viikon läpi. Perjantaina klo 19.30 oli ihana jättää kaaoksessa oleva koti miehen haltuun, suunnata treeneihin ja treenien päätteeksi tulla hiljaiseen kotiin. Se jos mikä on todellista luksusta se!

Toinen tanssitunti

Viime perjantaina olin ensimmäisellä balettitunneilla edistyneiden aikuisten ryhmässä. Olen treenannut aiemmin vastaavantasoisessa ryhmässä... apua, liian monta vuotta sitten, mutta voi kuinka hauskaa tunnilla olikaan! Ryhmä koostui noin kymmenestä aikuisesta tanssinharrastajasta ja kokonaisuudessaan tunnilla oli tosi hyvä henki. Tahti oli nopea niin kuin kuuluukin, mutta fiilis sitäkin parempi, kun tunnin päätteeksi kävelin kotiin jalat täristen vaaleanpunaiset (baletti)lasit silmillä.

Ryhmähenki on yksi keskeinen osa tanssinautintoa. On mahtavaa, kun voi yhdessä jakaa tanssiin liittyvää nautintoa, onnistumisen ja epäonnistumisen kokemuksia, nauraa yhdessä opettajan letkautuksille ja huokaista yhdessä tunnin päätteeksi "vitsit, olipas muuten rankka mutta antoisa treeni". Tanssitunneilla koettu ilo yhdistää, ja treenien parista voi löytää samanhenkisiä kavereita ja ystäviä. On pelkästään rikkaus, että ryhmässä on eritasoisia treenaajia, ja jokaisella on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Tanssin parista olen oppinut sen, että kokonaisuudessa jokainen osa on tärkeä.

Treenaaminen edistyneiden ryhmässä jännittää, koska monet tunnilla tehtävistä liikesarjoista ovat haastavia pidempäänkin treenanneille. Klassinen baletti tanssilajina painottaa tekniikkaa ja pyrkimystä täydelliseen suoritukseen, jolloin tunnista jää helposti itselle riittämätön olo. Osa liikesarjoissa sujuu hienosti, osa keskinkertaisesti, ja osa vaatii vielä aika paljon harjoitusta. Tässä täydellisyyteen pyrkimisessä ja tekniikan haastavuudessa piilee juuri se baletin viehätys, miksi tämä laji jaksaa kiinnostaa minua vuodesta toiseen. Vaikka balettia olisi treenannut vuosikymmeniä, siitä voi aina oppia uutta. Samalla liikkeiden suorittaminen oikeaoppisesti vaatii tuhansia ja tuhansia toistoja, mutta kun sinnikkään treenin päätteeksi huomaa kehittyvänsä, se on aivan mahtava tunne. Samanlaista tunnetta en ole saanut mistään tanssisalin ulkopuolisesta elämästä. Se on myös yksi syy, miksi löydän itseni tanssisalin pukuhuoneesta, aina uudestaan ja uudestaan.

Kuva täältä.

Kuka voi tanssia?

Tanssi mielletään joskus vain harvojen ja valittujen etuoikeutetuksi harrastukseksi. Yksityiset tanssikoulut eivät kovin aktiivisesti markkinoi itseään, ja mediassa tanssi on vasta viime vuosina ollut näkyvässä roolissa erilaisten tanssiohjelmien muodossa. Tanssitaiteen lajit, vaikkapa klassinen baletti ja nykytanssi, eivät juurikaan kuulu maukkaperusjätkän kulttuuriohjemistoon, ja balettinäytöksissä käymistä saatetaan joskus pitää turhan hienostelevana eliittiharrastuksena.

Voi kuinka väärässä nämä tanssin kyseenalaistajat ovatkaan!

Tanssi on mitä parhain liikuntamuoto myös sellaiselle ihmiselle, joka ei yleensä välitä kuntosalilla rehkimisestä ja joka kaipaa yksilöllistä ohjausta liikunnan aloittamiseen.

Minä olin liikunnallisesti tumpelo oikeastaan koko kouluajan. Harrastin lentopalloa muutaman kerran viikossa, mutta koululiikunta ei todellakaan ollut minun juttuni ja minä olin aina se, joka viimeisenä valittiin koulun jalkapallojoukkueeseen. Kouluaikoina inhosin liikuntatunteja, vaikka arkeni oli muuten aika liikkuvaista. Nykyisin olen puolestaan liikunta-addikti, joka ei voi elää ilman päivittäistä liikunta-annosta. Viimeisen kymmenen vuoden ajalta en muista ajanjaksoa, jolloin olisin ollut treenaamatta muutamaa kuukautta pidempään.

Tanssi oli ensimmäinen liikuntalaji, josta toden teolla innostuin. Syy innostukseen olivat ihanat, inspiroivat, taitavat, persoonalliset ja kannustavat opettajat, joiden opit ovat vieläkin tiiviissä muistissa, jopa kymmenen vuoden jälkeen.

Tanssi sopii kaikille. Nuorille, vanhoille, lapsille, aikuisille, vauvoille, miehille ja naisille aikaisemmasta liikuntataustasta riippumatta. Jotta aloittava harrastaja saisi harrastuksestaan mahdollisimman suuren hyödyn, tanssikoulun valintaan kannattaa kiinnittää huomiota. Osa tanssikouluista on painottunut klassisen baletin opetukseen; osa taas street- ja katutanssilajeihin, mutta melkein kaikissa tanssikouluissa opetusta järjestetään myös aikuisille. Jos yksityinen tanssikoulu tuntuu aluksi vaikeasti lähestyttävältä vaihtoehdolta, helppo tapa tanssin aloittamiseen on myös kansalaisopistojen kurssit, joissa opetus on kokemukseni mukaan laadukasta.

Ehkäpä sinussakin asuu pieni tanssikärpänen....?

Tanssia taaperon kanssa

Olen aika huono leikkimään lasten kanssa. Legoleikit eivät ole yhtään minun juttuni, ja pehmoleluleikeissä mielikuvitukseni riittää juuri ja juuri "täältä kurkkaa pehmolelu, kukkuu" -tasoisiin leikkeihin. Jopa 2,5 vuotias tyttäreni on leikeistäni usein sitä mieltä että "äiti on ihan tyhmä, ei äiti osaa".

Onneksi olen löytänyt oman tapani puuhailla lasten kanssa, nimittäin tanssimisen! Olemme käyneet tyttäreni kanssa taaperoiden tanssitunneilla nyt vuoden ajan, ja tuo viikottainen tanssitunti on ollut suorastaan arkipäiviemme kohokohta. Tanssituntia vetää taaperotanssiin koulutettu, ammattitaitoinen tanssinopettaja ja se järjestetään koululla, joka on hyväksytty antamaan taiteen perusopetusta. Ohjattujen harrastusten tarpeellisuudesta alle 3-vuotiaille lapsille voi olla monta mieltä, mutta me olemme tykänneet käydä tanssimassa, ihan vain ilon, nautinnon ja hauskanpidon vuoksi!

Lapsille taaperotanssi on tarjonnut erilaisten motoristen taitojen harjoitusta. Tunnilla on harjoitettu rytmittämistä, ryhmässä liikkumista, erilaisia motorisia taitoja (hyppyjä, liikkumista eri tasoilla), oman vuoron odottamista, opettajien ohjeiden noudattamista ja luovaa liikkumista tanssisalissa. Tanssitunnilla on kuunneltu monipuolista musiikkia, aina lastenmusiikista taiteellisempaan musiikkin. Tällä hetkellä tyttäreni odottaa tanssituntia innoissaan ja usein kotona toistelee tunnilla tehtyjä juttuja. Kaikesta näkee, että viikottainen tanssitunti on ollut tytölle tärkeä.

Myös aikuisille tunti on antanut mielestäni paljon. Tunnilla ollaan jatkuvasti liikkeessä, hiki nousee pintaan ja tunti käy parhaimmassa tapauksessa lihaskuntotreenistä. Olen nauttinut tunnilla harjoitettavista vapaan tanssin ja improvisaation liikkeistä, ja opettajan käyttämä musiikki on ollut myös aikuiseen makuun sopivaa. Tunti on antanut vinkkejä siihen, millä eri tavoin lapsen kanssa voi liikkua. Tunnilla on käytetty erilaisia välineitä (palloja, huiveja, hulahulavanteita, hernepusseja), joista saa itsekin vinkkejä siihen, mitä kaikkea kivaa tekemistä niiden avulla pystyy keksimään lasten kanssa. Näitä vinkkejä on pystynyt kivasti hyödyntämään esimerkiksi leikkipuistossa tai lapsen kanssa ulkoillessa.

Taaperotanssissa tärkeintä on hauskapito ja liikkumisen ilo. Koen, että liikunnan ilo on yksi mahtavimmista asioista, mitä aikuinen voi välittää lapselle omalla esimerkillään. Lapsella liikkumisen ilo tulee luonnostaan, ja sen toivoisi jatkuvan läpi elämän.

Viime keväänä esitimme tanssikoulun kevätnäytöksessä "Metsähiiroset" -tanssin.
Kuva toukokuulta 2013. 

Kulutuksesta, ostoksista ja vähän tanssistakin

Elämme yhteiskunnassa, jossa ihmisten identiteetti, tapa olla ja elää määrittyy kuluttamisen kautta. Millaisia kulutusvalintoja teet, kertoo sinusta muille ihmisille enemmän kuin ehkä haluaisitkaan. Kulutustyyli on eräänlainen käyntikortti, jonka avulla ihmiset tekevät päätelmiä muusta elämäntyylistä, halusimme sitä tai emme. Yhteiskunnan kannalta tavaroiden kuluttaminen ja yksilöiden ostovoima nähdään tärkeänä osana markkinataloutta ja yhteiskunnan kilpailukyvyn säilyttämistä. Yksilöiden kannalta liiallinen kulutus voi kuitenkin johtaa noidankehään, jossa ostamme tavaroita puhtaasti halun, ei aidon tarpeen perusteella.

Heräsin pohtimaan omaa kulutustyyliäni muutama kuukausi sitten, kun siivoilin kotiani ja järjestelin tavaroita oikeille paikoilleen. Kuluneina vuosina olemme mieheni kanssa satsanneet kodinlaittoon ja sisustukseen, sillä koemme viihtyisän kodin olevan tärkeä osa hyvinvointia ja arjen toimivuutta. Suurin osa kotimme tavaroista ja esineistä on rakkaita, huolella valittuja, tärkeitä ja niillä on suuri käyttöarvo. Kiitos jatkuvan tavaramäärän hallinnan, emme omista turhaa tavaraa vaan arviolta 95 % tavaroista on meillä jatkuvassa käytössä (puhtaasti sesonkituotteet ovat asia erikseen). Vaikka olemme mieheni kanssa harkitsevia ostajia, olemme mekin sortuneet ostamaan tavaroita puhtaasti halun, ei aidon tarpeen perusteella. Ja onko se väärin?

Miten tämä kaikki sitten liittyy tanssiin? Olen huomannut, että kuluneina vuosina minulle oli kehittynyt omituinen ja vahingollinen tapa hakea nautintoa tavaroiden välityksellä. Tavaroita ostamalla, niistä haaveilemalla tai ihan vain tavaroita ihastelemalla. Siinä missä ennen olin saanut nautintoa tanssista, musiikista ja lukemisesta, olin yhtäkkiä vaipunut tilaan, jossa tavaroista oli tullut jonkinlainen itseisarvo. Eihän siinä niin pitänyt käydä! 

Pienimuotoisen tavaraähkyn seurauksena päätin asettaa itselleni tavoitteen vähentää tavaroista saatavaa onnellisuuden tunnetta. Lopetin hetkeksi ostamiseen ja kuluttamiseen liittyvien blogien seuraamisen, aloin jälleen lukea enemmän kirjoja, kuuntelin musiikkia ja ilmoittauduin tanssikoululle. Vähensin radikaalisti netissä käyttämääni aikaa ja lopetin verkkokauppojen nettisivujen selailun. Naistenlehtiä en ollut lukenut enää yli vuoteen. Yhtäkkiä huomasinkin, että ne tavarat, joita aiemmin koin voimakkaasti tarvitsevan, olivat menettäneet merkityksensä. Kun aiemmin olin keskittänyt energiani sen haaveilemiseen, mitä minulta puuttuu, nyt aloinkin arvostaa jo hankkimiani asioita ihan uudella tavalla.

Väitän, että omalla kohdallani tanssiharrastus on vaikuttanut myönteisesti siihen, että en hae onnellisuuden tunnetta ensisijaisesti ostamalla ja kuluttamalla. Ja mikä tärkeintä; en koe tarvetta muodostaa arkeani tavaroista puhumisen tai niistä haaveilun ympärille. Tavarat ovat ja vaikka niistä tykkäänkin, minua ei harmita, vaikka ne joskus syystä tai toisesta menettäisin. Nykyisin tiedän, että onnellisuuteni ei ole siitä kiinni.

Seuraavan kerran, kun (blogi)mainonnan seurauksena kuvittelen tarvitsevasi jonkin asian, jota en todellisuudessa tarvitse, lähden tanssitunneille. Tiedän palaavani sieltä iloisempana ja onnellisempana kuin tämän kyseisen uuden tavaran ostamisen jälkeen. Toisin kuin tavaroista saatava onni, tanssin luoma onni on jotakin pysyvämpää. Toivon, että jokainen voisi löytää arkeensa tällaisia onnellisuuden lähteitä.

Ensimmäinen tanssitunti

Viime perjantaina olin ensimmäistä kertaa tanssitunnilla monen vuoden tauon jälkeen. Minua jännitti, koska viimeisestä tanssitunnista oli vierähtänyt niin pitkä aika, ja tässä välissä olin ehtinyt saada kaksi lasta. Olen toki pitänyt huolta kunnosta säännöllisellä liikunnalla, joten oma lähtötilanne kunnon puolesta oli hyvä ja oma kroppa muutenkin tuntui palautuneen raskauksia edeltävään tilaan mainiosti. Ehkä jopa parempaan sellaiseen, kiitos säännöllisen elämänrytmin. Kaikki muu sitten jännitti senkin edestä: jalkojen ojennukset, nostot, liikkuvuus, musikaalisuus ja rytmissä pysyminen - näiden asioiden treenaamisesta oli kulunut pitkä aika.

Aloittaminen tauon jälkeen jännitti siitä syystä, että pitkän aikaa uskottelin itselleni, että minä en tarvitse tanssiharrastusta mihinkään. Ajattelin tavanomaisten jumppatuntien ja muunlaisen liikunnan korvaavan tanssin, vaikka samalla tiedostin, että tanssia ei missään tapauksessa voi rinnastaa tavalliseen jumppaan tai kuntokeskuksien ryhmäliikuntatunteihin. Joka kerta jumpassa käydessäni kaipasin tanssin syvällisyyttä ja ilmaisuvoimaa, ja jumppatunneilla minua usein harmitti liikkeiden suorittaminen "puolivillaisesti". Toisaalta pelkäsin aloittaa tanssimista, koska tiesin, miten mukaansa tempaavaa se on. Opiskeluaikoina minulla oli mahdollisuus viettää tanssikoululla niin paljon aikaa kuin halusin, mutta nyt elämään on tullut uusia velvollisuuksia, ja aikaa samanlaiselle tanssiin heittäytymiselle ei enää ole.

Tanssikoulun oven avattuani tunsin jälleen olevani oikeassa paikassa. Ihana ihmisvilinä, pianon ääni ja opettajan kehoitukset saivat minut tuntemaan oloni kotoisaksi. Pelkästään tunne siitä, kun avasin tanssikoulun salin, nosti hymyn huulille ja tiesin, että täällä minun kuuluu vapaa-aikani viettää. Yhtäkkiä olin todella itsevarma itsestäni. Vaikka opettaja, koulu, muut tanssin harrastajat ja paikka olivat täysin uusia, huomasin liikkeiden tulevan täysin vanhasta muistista. Erityisesti jalkojen ojennukset eli tendut sujuivat omasta mielestäni todella hyvin, vaikka rytmityksen löytämistä täytyy vielä treenata. Tunnin päätyttyä opettaja ehdotti, että voisin tulla edistyneempien ryhmään. 

Tällä hetkellä aion jatkaa tanssiharrastusta klassisen baletin aikuisten ryhmässä. Tavoitteenani olisi käydä tunneilla mahdollisuuksien mukaan kaksi kertaa viikossa. Aluksi joudun tyytymään yhteen viikkotuntiin, johtuen pitkälti miehen työstä, joka on tällä hetkellä toisella puolella Suomea. Kun tilanne jossain vaiheessa muuttuu paremmaksi, aion lisätä kertoja kahteen viikkotuntiin. Baletin vastapainoksi käyn kerran viikossa pilateksessa, koska se sopii aikataulullisesti hyvin meidän rytmiin (ja koska salikortti on voimassa vielä muutamia kuukausia). 

Onneksi seuraaviin treeneihin on enää muutama päivä! 

Kuinka löysin tanssin uudelleen

Jokaisella tanssin harrastajalla on oma tanssitarinansa. Kuinka pitkään on tanssia harrastanut, mitä tanssilajeja harrastaa, kuinka usein tanssitunneilla käy ja mitkä lajit tanssin maailmassa ovat niitä omia lajeja.

Minä aloitin tanssimisen noin 15-vuotiaana. Ystäväni vei minut yksityiseen tamperelaiseen tanssikouluun, jossa kävin aluksi jazz-tanssitunneilla. Harrastin tanssia kerran viikossa; se oli minun ja ystäväni yhteinen tapa viettää aikaa koulupäivien päätteeksi. Muistan, kuinka tanssituntien päätteeksi harjoittelimme tanssisarjoja kotona musiikkivideoiden kanssa ja olimme sitä mieltä, että Jennifer Lopez on maailmankaikkeuden paras tanssija.

Kun aloitin lukion, tanssiharrastus jäi hetkeksi. Palasin tanssin pariin uudelleen, kun aloitin opintoja yliopistossa. Tuolloin kävin aikuisten balettitunneilla kansalaisopistoissa ja hurahdin tanssin maailmaan oikein toden teolla. Muutaman vuoden jälkeen halusin tanssia yhä enemmän, ja löysin itseni lukuisten eri tanssikoulujen tanssisaleista. Klassinen baletti, jazz-tanssi ja nykytanssi veivät sydämeni ja paluuta ei enää ollut. Jossain vaiheessa huomasin löytäväni itseni tanssikoululta viisi kertaa viikossa. Opiskeluelämän vastapainoksi tanssi tarjosi minulle "kodin", joka toi samalla turvaa vapaaseen yliopisto-opiskeluun.

Kun oli aika siirtyä opinnoista lopullisesti työelämään, aikaa tanssille tuntui jäävän entistä vähemmän. Olin stressaantunut siitä, miten pystyisin yhdistämään täysipainoisen työelämän ja aikaa vievän tanssiharrastuksen, kun aikaa parisuhteelle ja ihan vain rentoutumisellekin olisi tullut jättää. Tuohon aikaan minulla oli myös vaativa tanssinopettaja, joka olisi halunnut minun satsaavan tanssiharrastukseeni entistä enemmän aikaa. Minusta alkoi tuntua siltä, että tarvitsen pienen hengähdystauon tanssin parista. Tanssi jäi kokonaan muutamaksi vuodeksi.

Monille aikuisuus tuntuu olevan yhtä kamppailua erilaisten vaatimusten välimaastossa. Työelämä, perhe ja parisuhde vaativat veronsa, ja jostain olisi hyvä löytää pieni rako vain ja ainoastaan omille rakkaille asioille. Pienten lasten äitinä koen, että oma tila on välttämättömyys hengissä säilymisen kannalta. Se on yhtä tärkeä kuin ruoka ja lepo, ilman sitä ihminen menettää niin paljon, pahimmassa tapauksessa nääntyy muiden asettamien vaatimusten alle. Nyt kun olen löytänyt itseni jälleen tanssisalista, koen olevani jälleen hengissä. Viimeiset vuodet ovat kuluneet jonkinlaisessa tyytymättömyyden suossa. Nyt kun olen saanut tanssin takaisin elämääni, en aio päästää siitä irti, enää koskaan. 

Uusi blogi, uudet ajatukset

Päätin aloittaa uuden blogin rakkaudesta tanssiin. Tässä blogissa jaan ajatuksiani ja kokemuksiani aikuisen tanssinharrastajan näkökulmasta. Kirjoitan siitä, millaisia tunteita tanssi minussa herättää, millaisia fiiliksiä treenituntien parissa saan ja mitä tanssi minulle kokonaisuudessaan merkitsee. Haluan blogin avulla jakaa sitä iloa ja onnen tunnetta, jota tanssin parissa pystyn kokemaan! Toisaalta etsin inspiraatiota erilaisista tanssivideoista, musiikista, tanssitarvikeista ja tanssiin liittyvistä kuvista. En ole tanssin ammattilainen; olen vain innokas aikuisharrastaja.

Tavoitteeni on pitää blogi pääasiassa tekstipainotteisena. Olen huomannut kirjoittamisen olevan yksi tärkeä osa henkistä hyvinvointiani. Nautin toki valokuvaamisesta, mutta kirjoittaminen on enemmän minun juttuni. Kirjoittamisen avulla pystyn jäsentämään ajatuksia ja kokemuksia sekä oppimaan uutta itsestäni. Kirjoittaminen rentouttaa ja luo seesteisen mielen!

Mutta miksi juuri tanssiblogi? Vastaus tähän on selvä. Tanssi ja liikunta on harrastuksista suurin intohimoni, ja se on aihe, josta pystyn keskustelemaan tuntikaupalla. Tanssiblogeja etsiessäni huomasin, että tanssiin liittyviä blogeja kirjoitetaan melko vähän, ainakin jos niiden lukumäärää vertaa vaikkapa ns. lifestyleblogeihin. Tykkään itsekin vaatteista ja sisustuksesta, mutta pidemmän päälle ne eivät jaksa kiinnostaa minua niin paljoa, että perustaisin niiden ympärille blogin. Tanssi aiheena liittyy myös laajempaan kokonaisuuteen; liikuntaan, hyvinvointiin, vapaa-aikaan, taiteeseen ja teatteriin, musiikkiin ja itseilmaisuun. Tanssi ei ole vain tanssia, vaan se on elämäntapa, ja tätä tanssin iloa jaan mielelläni muillekin!

Jos kirjoitukseni herättää ajatuksia, niistä kuulen mielelläni kommenttien muodossa. Ilahdun kaikenlaisista kommenteista, liittyivät ne sitten tanssiin, liikuntaan, hyvinvointiin tai mihin tahansa muuhun blogissa mainittuun asiaan. Vaikka blogi on minulle ensisijaisesti kirjoittamisen kanava, ajatusten vaihto lukijoiden kanssa on yksi tärkeä osa blogikokonaisuutta.

Tervetuloa, uusi blogi ja uusi vuosi!