Kulutuksesta, ostoksista ja vähän tanssistakin

Elämme yhteiskunnassa, jossa ihmisten identiteetti, tapa olla ja elää määrittyy kuluttamisen kautta. Millaisia kulutusvalintoja teet, kertoo sinusta muille ihmisille enemmän kuin ehkä haluaisitkaan. Kulutustyyli on eräänlainen käyntikortti, jonka avulla ihmiset tekevät päätelmiä muusta elämäntyylistä, halusimme sitä tai emme. Yhteiskunnan kannalta tavaroiden kuluttaminen ja yksilöiden ostovoima nähdään tärkeänä osana markkinataloutta ja yhteiskunnan kilpailukyvyn säilyttämistä. Yksilöiden kannalta liiallinen kulutus voi kuitenkin johtaa noidankehään, jossa ostamme tavaroita puhtaasti halun, ei aidon tarpeen perusteella.

Heräsin pohtimaan omaa kulutustyyliäni muutama kuukausi sitten, kun siivoilin kotiani ja järjestelin tavaroita oikeille paikoilleen. Kuluneina vuosina olemme mieheni kanssa satsanneet kodinlaittoon ja sisustukseen, sillä koemme viihtyisän kodin olevan tärkeä osa hyvinvointia ja arjen toimivuutta. Suurin osa kotimme tavaroista ja esineistä on rakkaita, huolella valittuja, tärkeitä ja niillä on suuri käyttöarvo. Kiitos jatkuvan tavaramäärän hallinnan, emme omista turhaa tavaraa vaan arviolta 95 % tavaroista on meillä jatkuvassa käytössä (puhtaasti sesonkituotteet ovat asia erikseen). Vaikka olemme mieheni kanssa harkitsevia ostajia, olemme mekin sortuneet ostamaan tavaroita puhtaasti halun, ei aidon tarpeen perusteella. Ja onko se väärin?

Miten tämä kaikki sitten liittyy tanssiin? Olen huomannut, että kuluneina vuosina minulle oli kehittynyt omituinen ja vahingollinen tapa hakea nautintoa tavaroiden välityksellä. Tavaroita ostamalla, niistä haaveilemalla tai ihan vain tavaroita ihastelemalla. Siinä missä ennen olin saanut nautintoa tanssista, musiikista ja lukemisesta, olin yhtäkkiä vaipunut tilaan, jossa tavaroista oli tullut jonkinlainen itseisarvo. Eihän siinä niin pitänyt käydä! 

Pienimuotoisen tavaraähkyn seurauksena päätin asettaa itselleni tavoitteen vähentää tavaroista saatavaa onnellisuuden tunnetta. Lopetin hetkeksi ostamiseen ja kuluttamiseen liittyvien blogien seuraamisen, aloin jälleen lukea enemmän kirjoja, kuuntelin musiikkia ja ilmoittauduin tanssikoululle. Vähensin radikaalisti netissä käyttämääni aikaa ja lopetin verkkokauppojen nettisivujen selailun. Naistenlehtiä en ollut lukenut enää yli vuoteen. Yhtäkkiä huomasinkin, että ne tavarat, joita aiemmin koin voimakkaasti tarvitsevan, olivat menettäneet merkityksensä. Kun aiemmin olin keskittänyt energiani sen haaveilemiseen, mitä minulta puuttuu, nyt aloinkin arvostaa jo hankkimiani asioita ihan uudella tavalla.

Väitän, että omalla kohdallani tanssiharrastus on vaikuttanut myönteisesti siihen, että en hae onnellisuuden tunnetta ensisijaisesti ostamalla ja kuluttamalla. Ja mikä tärkeintä; en koe tarvetta muodostaa arkeani tavaroista puhumisen tai niistä haaveilun ympärille. Tavarat ovat ja vaikka niistä tykkäänkin, minua ei harmita, vaikka ne joskus syystä tai toisesta menettäisin. Nykyisin tiedän, että onnellisuuteni ei ole siitä kiinni.

Seuraavan kerran, kun (blogi)mainonnan seurauksena kuvittelen tarvitsevasi jonkin asian, jota en todellisuudessa tarvitse, lähden tanssitunneille. Tiedän palaavani sieltä iloisempana ja onnellisempana kuin tämän kyseisen uuden tavaran ostamisen jälkeen. Toisin kuin tavaroista saatava onni, tanssin luoma onni on jotakin pysyvämpää. Toivon, että jokainen voisi löytää arkeensa tällaisia onnellisuuden lähteitä.