Perjantain treenit sujuivat niin hyvin! Mulla oli selkeästi hyvä flow päällä, koska vielä viime perjantaina vaikealta tuntuvat sarjat alkoivat hahmottua hieman paremmin. Oivalsin myös, että joskus, kun luulee, että ei osaa jotakin asiaa, kyse on vain siitä, että aivoissa on joku henkinen lukko, joka estää oppimisen. Sitten, kun uskaltaa päästää tuosta lukosta irti, huomaa, että tanssi tulee ihan luonnostaan. Dance first, think later - niin se menee. Tällaiselle entiselle aivotyöläiselle tanssin maailma tarjoaa vapautumisen siitä, että aina ei tarvitse ajatella, analysoida, pohtia ja eritellä kymmenestä eri näkökulmasta. Riittää, että päästää irti ja uskaltaa heittäytyä.
Tangolla tehtävät alkulämppärit sujuivat paremmin kuin viimeksi. Mä niin rakastan tendun tekemistä, ja myös tangolla tehtävät piruettisarjat ovat nykyisin ihan lemppareita. Keskilattialla olin hypyissä vielä vähän kuutamolla, mutta adagio ja keskilattian piruetit sujuivat suht. hyvin. Mä olen aina kuvitellut, että olen surkea pirueteissa, mutta nykyisin huomaan, että olen jostakin syystä kehittynyt niissä vähän paremmaksi.
Tänään pohdin myös jaksamista. Meillä alkoi juuri 6,5 kk vauvan unikouluttaminen, ja kyllä, viimeiset pari yötä olen valvonut ensin vauvan ja sitten taaperon kanssa. Miehellä tietysti pahin mahdollinen reissuviikko samaan aikaan. Mutta kuinka ollakaan, jo pelkästään tieto perjantain treeneistä antoi niin paljon voimia, että jaksoi ihmeen kaupalla kärvistellä rankan viikon läpi. Perjantaina klo 19.30 oli ihana jättää kaaoksessa oleva koti miehen haltuun, suunnata treeneihin ja treenien päätteeksi tulla hiljaiseen kotiin. Se jos mikä on todellista luksusta se!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti