Ensimmäinen tanssitunti

Viime perjantaina olin ensimmäistä kertaa tanssitunnilla monen vuoden tauon jälkeen. Minua jännitti, koska viimeisestä tanssitunnista oli vierähtänyt niin pitkä aika, ja tässä välissä olin ehtinyt saada kaksi lasta. Olen toki pitänyt huolta kunnosta säännöllisellä liikunnalla, joten oma lähtötilanne kunnon puolesta oli hyvä ja oma kroppa muutenkin tuntui palautuneen raskauksia edeltävään tilaan mainiosti. Ehkä jopa parempaan sellaiseen, kiitos säännöllisen elämänrytmin. Kaikki muu sitten jännitti senkin edestä: jalkojen ojennukset, nostot, liikkuvuus, musikaalisuus ja rytmissä pysyminen - näiden asioiden treenaamisesta oli kulunut pitkä aika.

Aloittaminen tauon jälkeen jännitti siitä syystä, että pitkän aikaa uskottelin itselleni, että minä en tarvitse tanssiharrastusta mihinkään. Ajattelin tavanomaisten jumppatuntien ja muunlaisen liikunnan korvaavan tanssin, vaikka samalla tiedostin, että tanssia ei missään tapauksessa voi rinnastaa tavalliseen jumppaan tai kuntokeskuksien ryhmäliikuntatunteihin. Joka kerta jumpassa käydessäni kaipasin tanssin syvällisyyttä ja ilmaisuvoimaa, ja jumppatunneilla minua usein harmitti liikkeiden suorittaminen "puolivillaisesti". Toisaalta pelkäsin aloittaa tanssimista, koska tiesin, miten mukaansa tempaavaa se on. Opiskeluaikoina minulla oli mahdollisuus viettää tanssikoululla niin paljon aikaa kuin halusin, mutta nyt elämään on tullut uusia velvollisuuksia, ja aikaa samanlaiselle tanssiin heittäytymiselle ei enää ole.

Tanssikoulun oven avattuani tunsin jälleen olevani oikeassa paikassa. Ihana ihmisvilinä, pianon ääni ja opettajan kehoitukset saivat minut tuntemaan oloni kotoisaksi. Pelkästään tunne siitä, kun avasin tanssikoulun salin, nosti hymyn huulille ja tiesin, että täällä minun kuuluu vapaa-aikani viettää. Yhtäkkiä olin todella itsevarma itsestäni. Vaikka opettaja, koulu, muut tanssin harrastajat ja paikka olivat täysin uusia, huomasin liikkeiden tulevan täysin vanhasta muistista. Erityisesti jalkojen ojennukset eli tendut sujuivat omasta mielestäni todella hyvin, vaikka rytmityksen löytämistä täytyy vielä treenata. Tunnin päätyttyä opettaja ehdotti, että voisin tulla edistyneempien ryhmään. 

Tällä hetkellä aion jatkaa tanssiharrastusta klassisen baletin aikuisten ryhmässä. Tavoitteenani olisi käydä tunneilla mahdollisuuksien mukaan kaksi kertaa viikossa. Aluksi joudun tyytymään yhteen viikkotuntiin, johtuen pitkälti miehen työstä, joka on tällä hetkellä toisella puolella Suomea. Kun tilanne jossain vaiheessa muuttuu paremmaksi, aion lisätä kertoja kahteen viikkotuntiin. Baletin vastapainoksi käyn kerran viikossa pilateksessa, koska se sopii aikataulullisesti hyvin meidän rytmiin (ja koska salikortti on voimassa vielä muutamia kuukausia). 

Onneksi seuraaviin treeneihin on enää muutama päivä!